Kehollisuus psykofyysisessä fysioterapiassa

Kehollisessa lähestymistavassa huomio ei ole vain siinä, mitä ihminen kertoo, vaan myös siinä, miten kokemus elää kehossa. Sanojen lisäksi voidaan kuunnella hengitystä, asentoa tai lihasjännitystä. Joskus haasteena on tunne siitä, että yhteys omaan kehoon katoaa.

Perinteisessä keskustelupainotteisessa työskentelyssä asioita käsitellään usein ensisijaisesti puheen, ajatusten, muistojen ja oivallusten kautta. Moni asia tarvitsee sanoja tullakseen ymmärretyksi. Silti kaikki kokemukset eivät elä ihmisessä ensisijaisesti tai pelkästään sanoina.

Jos jokin kokemus on jäänyt kehoon jatkuvana varuillaan olona, hengityksen pidättämisenä, jännityksenä, lamaantumisena tai kuormittuneisuutena, sitä ei välttämättä voi ratkaista pelkästään ajattelemalla siitä eri tavalla. Ihminen voi ymmärtää järjellä olevansa turvassa, mutta keho voi silti toimia kuin vaara olisi edelleen läsnä.

Kehollinen työskentely tuo huomion myös tähän tasoon. Tarkoitus ei ole hylätä puhetta tai selittää kaikkea kehon kautta, vaan ottaa keho mukaan tasavertaisena osana ymmärrystä. Kehollinen kokemus voi kertoa jotakin sellaista, mitä sanat eivät vielä tavoita.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pysähdymme huomaamaan, mitä kehossa tapahtuu vaikeasta asiasta puhuttaessa. Muuttuuko hengitys? Tuleeko rintaan painetta, vatsaan jännitystä tai kurkkuun puristava tunne? Herääkö halu vetäytyä, suorittaa tai kadota pois tilanteesta?

Näitä reaktioita ei tarvitse nähdä ongelmina. Ne voivat olla tärkeitä viestejä siitä, miten jokin kokemus ihmisessä edelleen elää.

Kehollinen työskentely voi olla hyvin hienovaraista. Joskus merkityksellistä on vain huomata pieni muutos hengityksessä tai se, että jalat tuntuvat paremmin alustaa vasten. Joskus voidaan tutkia liikettä, asentoa, kosketusta tai sitä, millainen tapa olla omassa kehossa tuntuu tarpeelliselta ja luonnolliselta.

Tarkoitus ei ole pakottaa kehoa rentoutumaan, vaan kuunnella mistä reaktion ja tunteen nousevat ja mihin ne liittyvät. Kuuntelu, salliminen ja ymmärtäminen voi johtaa helpotuksen kokemukseen ja rauhalliseen olotilaan.

Tässä lähestymistavassa kehoa ei nähdä vain oireiden paikkana, vaan myös reittinä itseymmärrykseen. Keho voi näyttää, missä ihminen kantaa kuormaa, missä hän suojaa itseään ja missä hänessä on vielä liikettä kohti elämää. Kun kehoa kuunnellaan kunnioittavasti, siitä voi vähitellen tulla vastustajan sijaan liittolainen.

Kehollinen työskentely voi auttaa ihmistä tulemaan lähemmäs itseään tavalla, joka ei ole pelkästään älyllinen. Silloin ymmärrys ei jää vain ajatukseksi, vaan voi alkaa tuntua myös kehossa: hengityksessä, olemisessa ja tavassa olla yhteydessä itseensä ja toisiin.

Psykofyysisessä työskentelyssä keho ja mieli eivät ole toisistaan erillisiä. Se, mitä ihminen kokee mielessään, näkyy usein kehossa. Ja joskus myös toisin päin: kun kehossa alkaa syntyä hieman enemmän turvaa, tilaa tai vapautta, voi jotakin muuttua myös tavassa kokea elämä ja oma itseys.

-Tuomas