Työskentely sisäisten ristiriitojen kanssa
Olen havainnut, että jännittyneisyyden, ahdistuksen, uupumuksen tai kroonisten kipuoireiden taustalla voi olla jokin sisäinen ristiriita. Ihmisen eri puolet eivät välttämättä kommunikoi keskenään, ja tämä voi ilmetä fyysisinä reaktioina tai toistuvina, negatiivisilta tuntuvina ajatuksina.
Psykofyysisessä työskentelyssä näiden ristiriitojen äärelle meneminen on olennaista rauhan ja eheyden tunteen rakentamisessa.
Sisäiset ristiriidat voivat heijastua myös toistuvina vaikeuksina ihmissuhteissa. Jokin osa kaipaa läheisyyttä, toinen vetäytyy. Jokin osa haluaa tulla näkyväksi, toinen pelkää sitä. Jokin osa yrittää miellyttää, toinen kantaa vihaa tai katkeruutta siitä, ettei omia rajoja ole kuunneltu.
Tällaiset ristiriidat eivät tarkoita, että ihmisessä olisi jotakin väärää. Ne kertovat usein siitä, että ihminen on joutunut sopeutumaan. Eri puolet ovat syntyneet eri tilanteissa ja eri tarpeisiin. Jokin puoli on ehkä auttanut kestämään, toinen suojaamaan, kolmas toimimaan arjessa ja neljäs pitämään vaikeat tunteet loitolla.
Psykofyysisessä työskentelyssä näiden ristiriitojen äärelle meneminen on olennaista rauhan ja eheyden tunteen rakentamisessa. Sisäinen eheys tarkoittaa sitä, että ihminen alkaa saada enemmän yhteyttä eri puoliinsa. Silloin sisälle voi syntyä enemmän tilaa, joustavuutta ja ymmärrystä.
Sisäinen eheys voi ilmetä rauhallisempana olotilana, elämäniloisuutena ja tunteena siitä, että on kokonaisempi. Ei täydellinen, mutta enemmän yhteydessä itseensä.
Tuntemusten kohtaaminen
Eri ikäkausina koetut asiat ovat auttaneet kasvamaan, mutta matkan varrella haastavat tilanteet ovat voineet johtaa suojaavien osien rakentumiseen. Nämä suojaavat osat jäävät elämään nykypäivään ja ilmenevät kenties ristiriitaisina tunteina, pelkoina, kipuina, katkeruutena tai poissaolevuutena.
Olemme ihmisinä sellaisia, että emme voi vain siirtää koettuja asioita syrjään ja jatkaa elämää niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos teemme niin, suljemme tuntevia osia ulos ja etäännymme itsestämme. Joskus tämä voi olla tarpeellinen selviytymiskeino, mutta elämäntapana se voi olla haastava. Silloin jäämme elämään suojatilasta käsin, ja elämästä voi tulla jatkuvaa selviytymistä.
Suojautuminen ei kuitenkaan ole epäonnistumista. Se on usein ollut viisautta siinä tilanteessa, jossa muita keinoja ei ole ollut käytettävissä. Keho ja mieli ovat yrittäneet pitää ihmisen koossa. Siksi suojaavia osia ei tarvitse väkisin purkaa pois. Niitä voi lähestyä kunnioittavasti ja vähitellen.
Jos se tuntuu sopivalta, voimme yhdessä mennä kokemusten äärelle. Usein tuntemuksen äärellä oleminen yhdessä voi jo olla merkittävä asia. Kaikkea ei tarvitse heti ymmärtää, sanoittaa tai muuttaa. Joskus tärkeintä on, että jokin aiemmin vältetty tunne, jännitys tai sisäinen tila saa tulla kohdatuksi läsnäolevassa yhteydessä.
Kun tuntemusta ei tarvitse paeta, vastustaa tai hävetä, suhde siihen voi alkaa muuttua. Se, mikä on aiemmin tuntunut pelkästään uhkaavalta tai väärältä, voi alkaa näyttäytyä ymmärrettävänä osana omaa elämänhistoriaa.
Keho kertoo siitä, miten olemme sopeutuneet ja selviytyneet
Keho ei ole irrallinen mielestä tai elämästä. Se reagoi jatkuvasti ja välittömästi siihen, mitä koemme ja olemme kokeneet, mitä olemme joutuneet kannattelemaan ja millaisissa olosuhteissa olemme yrittäneet selviytyä.
Jännitys voi kertoa valmiudesta suojautua. Hengityksen pidättäminen voi liittyä siihen, ettei ole ollut turvallista ilmaista itseään. Kipu voi joskus kietoutua pitkäaikaiseen kuormitukseen, pelkoon tai siihen, että omia rajoja on ylitetty liian kauan. Uupumus voi olla seurausta siitä, että ihminen on yrittänyt jaksaa pidempään kuin olisi ollut mahdollista.
Tämä ei tarkoita, että kaikki kehollinen oireilu olisi aina psyykkistä tai että oireille pitäisi etsiä väkisin jokin tarina. Kehoa on tärkeää tutkia myös konkreettisesti ja tarvittaessa lääketieteellisesti. Mutta usein on hyödyllistä kysyä myös, mitä keho yrittää kertoa.
Psykofyysisessä työskentelyssä kehoa ei pakoteta rentoutumaan tai toimimaan tietyllä tavalla. Sen sijaan opetellaan kuuntelemaan, mitä kehossa tapahtuu. Missä on jännitystä, missä on tyhjyyttä, missä on vastustusta, missä on ehkä pieni liike kohti helpotusta. Joskus tämä voi tapahtua hengityksen kautta, joskus liikkeen, kosketuksen, keskustelun tai hiljaisen pysähtymisen kautta.
Työskentely etenee sinun tahdissasi
Minulle on tärkeää, että työskentelyssä pysytään sinulle olennaisten asioiden äärellä sopivalla tavalla. Ihmisen sisäinen maailma avautuu usein vähitellen, kun siihen syntyy riittävästi tilaa. Kaikkia asioita ei tarvitse kohdata heti. Kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen. Myös rajat, epäröinti ja keskeneräisyys saavat olla mukana.
Joskus työskentely voi olla hyvin konkreettista. Voimme tutkia hengitystä, kehon asentoa, liikkeen laatua, kipua, jännitystä tai palautumista. Joskus työskentely voi olla enemmän kokemuksen sanoittamista ja sen ymmärtämistä, miksi jokin tilanne, tunne tai ihmissuhde herättää voimakkaan reaktion.
Usein nämä eivät ole toisistaan erillisiä asioita. Kun ihminen puhuu jostakin vaikeasta, keho reagoi. Kun kehoa kuunnellaan, mieleen voi nousta muistoja, tunteita tai oivalluksia. Kun jokin sisäinen ristiriita tulee näkyväksi, myös kehollinen olo voi muuttua.
Työskentelyn suunta ei synny siitä, millaiseksi minä ajattelen, että sinun pitäisi tulla. Se syntyy siitä, mitä sinussa alkaa tulla näkyväksi ja mihin suuntaan koet itse tarvitsevasi kasvua, vapautta tai selkeyttä.
Kohti yhteyttä ja sisäistä suuntaa
Elämään kuuluu ristiriitoja, liikettä, haavoittuvuutta ja vaiheita, joissa emme vielä tiedä, mitä kohti olemme menossa.
Tärkeää on, että yhteys itseen voi vahvistua ja että alamme tunnistaa, mitä meissä tapahtuu. Kun yhteys itseen vahvistuu, myös omat rajat, tarpeet ja suunta voivat tulla selkeämmiksi.
Eheytyminen ei tarkoita sitä, että jokin osa meistä katoaa. Se tarkoittaa sitä, että aiemmin erillään, piilossa tai ristiriidassa olleet puolet voivat vähitellen tulla samaan kokonaisuuteen. Silloin ihmisen ei tarvitse käyttää niin paljon voimaa itsensä vastustamiseen, hallitsemiseen tai sivuuttamiseen.
- Tuomas
Elonsilta syntyi kiinnostuksesta ymmärtää ihmisen kokemusta kokonaisuutena. Kivut, ahdistus, uupumus ja monet muut keholliset oireet eivät synny tyhjiössä. Ne liittyvät usein siihen, miten elämme, mitä koemme ja millainen yhteys meillä on itseemme, toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan.
Tekstit käsittelevät kehon, mielen ja elämän välistä suhdetta sekä hyvinvointiimme vaikuttavia ilmiöitä. Tarkoituksena ei ole tarjota valmiita vastauksia, vaan uusia näkökulmia oman kokemuksen ymmärtämiseen.